!!! Tutut Tulipiippu®-tuotteet ovat nyt osa TidyFire-tuotevalikoimaa !!!

Kuormittaako pelletin käyttö ympäristöä?

Erityisen vähän - näkökannasta riippumatta. Pelletin käyttö on tosiasiallisesti hyödyllistä sekä ympäristölle että kansantaloudelle kun sitä katsotaan asianmukaisesti muun metsätalouden yhteyteen kuuluvana, lisäarvoa tuottavana kokonaisuutena.

Pelletin tuotanto ja käyttö parantaa meille kansallisesti tärkeän metsä- ja kiertotalouden tehokkuutta sekä hiilitasapainoa. Jotkin tahot esittävät virheellisten olettamien perusteella tehtyjä pöytälaatikkolaskelmia ja johtopäätöksiä eriävän näkemyksensä argumentoinniksi. Johtopäätöksillä ei ole uskottavaa pohjaa, sillä pöytälaatikkolaskelmat sivuuttavat arkirealismin täysin ja käsittelevät puun energiakäyttöä väärin perustein irrallisena osana, joka ei tuota lisäarvoa, vaan on pois muusta hyötykäytöstä. Näin ei ole.

Puupelletti tehdään tyypillisesti sahoilla syntyvästä jauhosta ja purusta tai muusta jätteeksi luokiteltavasta valmiiksi kuivasta sivutuotteesta. Puu kuivataan aina ennen sahausta halkeilun välttämiseksi. Kuiva sahajauho on hyvää raaka-ainetta pelletöitäväksi. Jos pelletti tehtäisiin suoraan metsästä kerätystä puusta, vaatisi raaka-aineen kuivatus energiaa jopa 18% sen sisältämästä lämpöarvosta. Kustannus olisi korkea. Jos taas valmiiksi kuivat sahajauhot jätettäisiin hyödyntämättä, muodostuisi puun kuivaamiseen jo käytetystä energiasta merkittävä tappio niin hiilitaloudellisesti kuin rahallisestikin.

Raaka-aine on siis ilmaista ja pelletin kustannus syntyy työstä: tuotannosta ja kuljetuksesta. Jos pelletti tehtäisiin käyttökelpoisesta materiaalista jätteen sijaan, ei sen tuottaminen olisi taloudellisesti järkevää.

Pelletteihin käytetty materiaali ei ole pois muusta puuaineksen hyötykäytöstä. Päinvastoin: sahajauhojen hyötykäyttö pelletin tuotannossa parantaa metsätalouden materiaalitehokkuutta ja pienentää puutuoteteollisuuden jätekustannuksia. Pelletin tuotannon kansantaloudellinen merkitys on kiistattoman positiivinen. Hiilitaloudellisen merkityksen osaltakaan ei jää epäilykselle sijaa, kun metsätalouden toimintaympäristö ja realiteetit ymmärretään oikein.

Jos sahoilla sivutuotteena syntyvä jauho jätettäisiin polttamatta, vapautuisi siitä täsmälleen sama määrä hiiltä ympäristöön sen lahotessa ja maatuessa. Saisimme kantaaksemme puun käytön sivutuotehävikin haitat ja jätteenkäsittelykustannukset. Miksi siis emme käyttäisi tätä hiilineutraalia energiaa, kun se on jalostettu jo puolitiehen asti? Osittainen vastaus piilee edellä mainitussa tuotannossa ja kuljetuksessa. Tavanomaisen pelletin tuotannon ja kuljetuksen energiantarve on suuruudeltaan n. 10% pelletin sisältämästä nettolämpöarvosta. Tarvittu kokonaisenergia on tätä alhaisempi jos tuotanto on lähellä kulutuspaikkaa ja kun pelletti tuodaan kaukaa, on tarvittava kokonaisenergia korkeampi. Keskimäärin energiahyöty on kuitenkin nettona n. 90%, eikä erityisen merkittävästi eroa esimerkiksi klapin vastaavasta hyötysuhteesta. Sen sijaan polton puhtaudessa on merkittävä ero pelletin eduksi raaka-aineen puhtaudesta ja kuivuudesta johtuen. Pelletti on siten kokonaisvaikutukseltaan ympäristöystävällisempi valinta kuin klapi.

Vanhan metsän arvo on sen monille lajeille tarjoamassa elinympäristössä. Sen sijaan hiilitalouden kannalta se ei ole edullinen: vanhan metsän kyky sitoa hiiltä (toimia hiilinieluna) on alhainen heikon kasvun takia ja jopa negatiivinen lahoamisesta johtuen. Metsä sitoo hiiltä kaikkein tehokkaimmin, kun sitä hoidetaan metsätalouden tarkoituksiin. Silloin metsä pidetään parhaassa kasvukunnossa, eikä lahoamista juurikaan tapahdu.

Kaikki metsään sitoutunut hiili ei vapaudu ympäristöön välittömästi hakkuun seurauksena. Esimerkiksi rakennusmateriaaliksi käytetty puutavara sitoo seinän sisässä saman määrän hiiltä kuin metsässäkin. Sen sijaan metsään jätettynä se olisi todennäköisesti alkanut lahota jo aiemmin. Sahojen sivutuotteet, esimerkiksi pelleteiksi jalostettuna, muodostavat sen vähemmistöosan joka on suotavaa käyttää viiveettä - ennen kuin ilmankosteus tekee tehtävänsä ja alentaa niiden lämpöarvoa tai lahottaa ne.

Yhteenlaskettuna puun hyötykäyttö vapauttaa tarkalleen saman määrän hiiltä suurinpiirtein samassa ajassa kuin lahoamaan jätetty, hyödyntämätön metsä. Samanaikaisesti tilalle kasvava, uudistuva metsä sitoo hiiltä merkittävästi enemmän verrattuna vanhaan heikosti kasvavaan ja lahoavaan metsään. Myös rakennettua ympäristöä voi verrata osin vanhaan metsään: sen hiilivarastot (puupohjainen rakennusmateriaali) ovat huomattavat, mutta lisähiilen sidontakyky eli hiilinielu on erityisen heikko.

Metsätalous on kiertotaloutta puhtaimmillaan ja varsinainen kysymys hiilitasapainon kannalta tarkasteltuna on seuraava:

  • Jos metsää otetaan enemmän hyötykäytön piiriin, sen hiilinielu kasvaa, hiilivarasto pienenee ja siirtyy osin esimerkiksi rakennettuun ympäristöön
  • Jos hyötykäytössä ollutta metsää siirretään luonnontilaan tai sinne rakennetaan, sen hiilinielu heikkenee, mutta hiilivarasto voi pysyä huomattavana

Rakennettu ympäristö vaatii kasvaessaan entistä enemmän metsätalouden tuotteita ja vähentää osaltaan metsäalaa sekä hiilinielupotentiaalia. Lisäalaa ei voi ottaa vanhoista metsistä, jotta niiden tarjoamat elinympäristöt säilyisivät. Mahdollisiksi vastauksiksi jää siis joko ihmiskunnan ja kaupunkien kasvun rajoittaminen, tai metsä- ja kiertotalouden tehostaminen. Pelletin tuotanto ja käyttö on oleellinen osa kiertotalouden tehostamista, sillä emmehän halua suurella energialla kuivatun sivutuotteen päätyvän lahoavaksi jätteeksi.

Tämän lisäksi se tosiasia, että pelletillä korvataan osittain fossiilisten polttoaineiden käyttöä, parantaa entisestään hiilitasapainoa ja fossiilisten resurssien riittävyyttä jälkipolville. Kaikki TidyFire-pellettipolttimissa, -hybridipolttojärjestelmissä ja -takoissa käytettävät polttoaineet ovat hiilijalanjäljeltään suurinpiirtein neutraaleja, jopa hiilitasapainoa parantavia. Vertailun vuoksi: 1m3 (1000 litraa) polttoöljyä tuottaa 2660 kg CO2- eli hiilidioksidipäästöjä.

Leave a comment

Please note, comments must be approved before they are published